Muistitiedon mukaan Huvituksen lähellä asuva Uudenkartanon torppari Juho Korpela (1859-1934) kylvi puutarhaansa Huvituksen tilalla kasvaneen ulkomaisen omenalajikkeen siemeniä. Yhdestä kasvoi erityisen talvenkestävä omenapuu, joka tuotti aikaisia, hyvännäköisiä ja maukkaita omenoita. "Korpelan omenan" erityisen hyvä maku herätti laajalti paikallista kiinnostusta ja Korpelan omenapuusta otetut vartteet lähtivät leviämään innokkaiden kotipuutarhurien mukana moniin yksityispuutarhoihin.

Huvituksen tilan puutarhurit Santeri Kuusela ja Aarne Lehtonen olivat läheisesti tekemisissä Korpelan torpan väen kanssa. Muistitiedon mukaan myös Aarne Lehtonen otti vartteita Korpelan tilalla olleesta monihaaraisesta omenapuusta ja ryhtyi viljelemään niitä Huvituksen tilalla 1920-luvulla. Puutarhurin kysyessä omenan nimeä Juho Korpelalta, hän vastasi, että kutsuttakoon omenaa Huvitukseksi. Sotien jälkeen Korpelan torppa vaihtoi omistajaa ja tilan rakennukset purettiin vuonna 1960. Puutarha villiintyi, mutta moni muisti vielä vanhan Korpelan omenapuun.

Myös yläneläinen taiteilija Vihtori Ylinen alkoi viljellä Korpelan omenapuun vartteita Hauenkuonon omenatarhassaan Elijärven rannalla. Hän raportoi Huvitus-omenasta Lepaan puutarhaoppilaitoksen Hinnonmäen koeasemalle ja lähetti sinne jalonnusoksia. Siellä mainitaan Huvituksen istutusvuodeksi 1935. Piikkiön Yltöisten Maatalouskoelaitokselle Huvitus lienee tullut 1940-luvun alkuvuosina. Silloinen johtaja Olavi Meurman kirjoittaa 1946 Huvitus-omenan taimesta, jota ei ollut vielä istutettu paikoilleen.

Vuonna 1958 Yltöisten Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa Piikkiössä alkoi omenanjalostusohjelma, jossa pyrittiin yhdistämään suomalaisten paikallislajikkeiden talvenkestävyys ja ulkomaisten herkkulajikkeiden hedelmän laatu. Erilaisia risteytyksiä tehtiin 30 ja koekentälle istutettiin yli 10 000 siementainta, joista jatkotutkimuksiin valittiin noin kaksi prosenttia. Jalostusohjelman tuloksena nimettiin 16 uutta omena-lajiketta, joita 11:ssä on toisena risteytysvanhempana Huvitus. Huvitusta onkin käytetty lähes kaikissa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa vuosikymmenten aikana jalostetuissa omenalajikkeissa: Myös tätä kautta lajikkeen geenit ovat levittäytyneet muodossa tai toisessa tuhansiin suomalaisiin puutarhoihin.

Korpelan yhä elossa oleva 115-vuotias omenapuun tynkä ei vuosikausiin tuottanut omenoita. Kun ympäröivät kuuset kaadettiin ja ruohikkoon tallattiin polkuja, puuvanhus virkistyi, alkoi kasvattaa uusia oksia ja kukkia keväisin. Kesällä 2011 puu tuotti yhdeksän omenaa.

Tästä emopuusta otettiin vuonna 2010 neljä vartetta, joista on nyt kasvatettu taimet Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa Piikkiössä. Yksi näistä taimista istutetaan kesällä 2012 Yläneen kotiseutumuseon Korvan kasvitarhaan, jossa hoivataan paikkakunnalta pelastettuja perinnekasveja.