Antton Korva

Matti Teinilä kertoo Yläneen Joensivun talossa 8.7.2006.

Antton Korva oli enoni, äidin veli. Hän syntyi 1888. Kansakoulun hän kävi ja sai 1906 todistuksen Turun Yksityisestä Kauppakoulusta. Antto tuli tänne Yläneelle 1929, kun äitini meni naimisiin täällä Tuomo Teinilän kanssa. Hän halusi jäädä maatöihin tänne Teinilän taloon. Niin on sitten sovittu, että hän tekee maatöitä Teinilässä ja vähän ehkä sanottiin, että vapaa aikaa löytyy ja muuta kanssa. Kun tiedettiin jo silloin, että hän on innostunut luonnontutkimuksesta. Aina kun oli väliaika, paussi ja huilattiin, ni kyl hän melkeen teki matkan sitte pellon pientareelle tai avo-ojiakin vielä oli. Sieltä löytys taas joku kasvi. Toisinaan harvinaisempikin, mitä ei ennen ollu löytyny. Ja se visusti tallennoitiin ja otettiin sitte. Kuivas ja prässäs – kasvioon ja siinä nimi, suomeksi ja latinaksi.

Valokuvauskin oli hänellä vahva harrastus. Ja hänellä oli lukujuttu semmoinen, että hän keskittyi niin ja kaikki kävi, kaikki tieto, oli lehti vaikka naistenlehti tai joku, niin kaikki luettiin ja painui mieleen ja pysyi siellä. Kaikki kirjat, mitä vaan sai. Valtavan hyvä muisti. Sanomalehtiä meille tuli, ja isäkin tilasi monenlaisia lehtiä kun enolla oli se lukuharrastus niin voimakas.

Ja tietysti professori Lukkala (Helsingin yliopiston suometsätieteen professori Oskari Lukkala) kun Yläneellä oli lähellä, niin innostuttiin ja kuljettiin ja käytiin noita tutkimuskohteita katsomassa. Kesäisin se retki aina tehtiin. Raasiin ja suolle. Valtion tutkimuslaitoksella oli alueita, joilla tutkittiin puun kasvua. Ja ympäri Suomeakin käytiin, Keski-Suomessa ja Itä-Suomessa kesäisin joskus. Kuljettiin, ja professorilla oli oma valtion auto, niin siinä körötettiin. Professori ajoi autoa itse.

Muitakin harrastuksia tulee mieleen. Alkuaikoina kun hän muutti tänne, niin viinin teko. Siinä oli kemistin vehkeet, kun ilmalukku ja kaikki oli. Sen muistan, että hän sanoi, että kyllä metsämarjoista tulee hieno, vallan eri aromi, eikä tarvitse sokeria niin paljon. Antto itse oli hyvin kohtuuden mies, ei hän ottanut kuin pienen lasin korkeintaan.

Kai se professori Lukkala sen alkukipinän sitten tutkimukseen. Kulkivat ja katsoivat, ja kesän kiertueet, niin siinä se sitten vaan tuli ja vahvistui. Mielestäni hän oli aika pitkällä siinä kasvitutkimuksessa. Ja oliha se Paavo Kalliokin (Turun yliopiston kasvifysiologian professori). Oli näitä opiskelijoita kun oli sitte lukeneet yliopistossa luonnontiedettä ja piti tietää kasveja. Ja huudettiin, että tules tänne Anttoni ja mikäs kasvi se sit on, ja näytettiin hänel. Ja hän sanos suomeks ja latinaks. Ja sitte Kallioki, kurikas mies, sano et kyllä nyt tarviis hiukan paremmin oppii, kun tämä mies ei ole päivääkään käynyt kouluja ja äijä pystyy kasvin ottamaan tuolta luonnosta ja sanomaan, mikä se on latinaks.

Hänel oli toisesta silmästä näkö pois. Sit hänellä oliki tuolla matkoilla aina vanha armeijan karttareppu ja määrätyt muistiinpano- ja karttatiedot ja suurennuslasi. Suurennuslasi oli apuna ja jonkinlainen alkeellinen ...teleskooppi. Sellasen hän oli jostain saanut tai hankkinut. Hänellä oli näitä irtolehtisiä jossa on Yläneen kartta, tarkemmat vesistöt, ehkä suurempia teitä, vesistöt kumminkin. Ja siihen merkittiin kun kasvi löydettiin. Näitä karttoja oli aina mukana karttalaukussa. Ja todennäkösesti siinä oli päällä vielä se läpinäkyvä neliökilometreittäin oleva kartta, että saatiin vielä täsmennettyä, ja vasta sitte jos jotain erikoista, niin otettiin tämä iso kartta.

Antton oli Turun eläin- ja kasvitieteellisen seuran jäsen ja Vanamon jäsen. Hän kävi jonkun verran niissä kokouksissa ja lainasi kirjoja Turun yliopiston kirjastosta. Maallikkoprofessoriksi mainittiin.

Haastatteli Sirkku Pihlman


a3.jpg

Antton Korva opiskelijoiden mukana Ilomantsissa 28.6.1953.
Kuva Sirkku Pihlmanin arkistosta

a4.jpg

Paavo Kallio ja Antton Korva Yläneen suolla 1958
Kuva Sirkku Pihlmanin arkistosta


a1.jpg

Antton kenttäkartta


a2.jpg

Sivu Anttonin muistivihkosta